Karppauskissa

Rauhallinen koti-ilta ja toinen blogipostaus vuorokauden sisään. Tätä jännityksen määrää. Vuokranantaja värkkää parhaillaan keittiössä kanasalaattia. Itse syön suklaata ettei varmasti uppoaisi mitään kunnon ruokaa enää tänä iltana. Kissa puolestaan makaa lattialla ja osoittaa mieltään.

Manna tuli meille vajaa vuosi sitten löytöeläinkodilta. Entisistä kotioloista ei ole juurikaan tietoa, mutta hirvittävän kauaa se ei selvästikään ole yksinään ulkosalla räytynyt: ensinäkemältä tuleva ottoäiti luokitteli pulleron paksujen poskien perusteella leikkaamattomaksi kolliksi. Uudessa kodissa aloitettiinkin viipymättä tiukka ruokavalio. Tämä tarkoitti käytännössä eläinkaupan dieettiraksuja, jotka kai koostuvat lähinnä viljasta ja villasukkakuidusta. Satunnaisia repsahduksia lukuun ottamatta kissa on alistunut kohtaloonsa mukisematta. Syö kai noita raksujakin jos ei parempaa saa - ylimääräisistä välipaloista ei tietysti puhettakaan. No, hyvässä lihassahan arvon rouva on edelleen, mutta johdonmukaisen ruokinnan tuloksena se alkaa muistuttaa jo hiukan enemmän kissaa kuin syöttöpossua.

Pikkukissan saapumisen myötä olisi kuitenkin tarkoitus kokeilla painonpudotusta hiilareita vähentämällä ja siirtyä pikkuhiljaa lihapitoisempaan ruokavalioon. Jo siitäkin syystä, että Mme HungryCat todennäköisesti hotkii kuitenkin kaikki penturuoat parempiin suihin heti kun äidin silmä välttää. Minä niistä ruokavalioista niin tiedä, mutta kissathan nyt vissiin karppaavat luonnostaankin. Ikänsä raksuja puputtaneena Mannalla tosin on raakaruokavalioon piiitkä matka...

Vaan eipäs hosuta; karppauskokeilu on kestänyt vasta pari viikkoa. Ruoanlaiton yhteydessä on pantu tarjolle pieniä määriä ylimääräistä lihaa. Satunnaiset jauhelihanokareet on tähän mennessä nielty ihan mukisematta. Tänään iltaruoaksi kokeiltiin kuitenkin paria broilerinsuikaletta kananmunan kera - ja matamin äänensävystä päätellen ei tunnu uppoavan. Heitin sekaan vielä muutaman raksun, josko se vetäisi ne huiviin ja tulisi edes harkinneeksi uutta makua samalla, mutta kissa sen kuin istua jäpöttää eteisen lattialla ja mäykyy kurjuuttaan. Kun ei mitään syömäkelpoista ruokaa anneta.

Kaikeksi onneksi posti toi tänään kunnioitettavan lastillisen rouvan suosikkimärkäruokaa. Jos sitä ensi kerralla sekoittaisi broilerin siihen ja koettaisi paremmalla onnella.

Jos äiti postittaisi minut siihen paikkaan mistä ne ruokalähetykset aina tulee?

Tilannepäivitys: Kappas vain. Melkoisen oopperanäytöksen päätteeksi kanaviillokki alkoi kummasti kelvata, kun henkilökunta tuli samaan huoneeseen syömään. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.