maanantai 30. heinäkuuta 2012

Pitkä matka pienelle kissalle

Kun Ville-kissa tuli kaupunkiin, taivas repesi. Siis alkoi sataa. Ville-kissa oli kuitenkin pitkän junamatkan jäljiltä niin uuvuksissa, ettei jaksanut korvaansa lotkauttaa, vaikka sade takoi auton kattoa. Matkan varrella haettiin vanha matami hoitopaikasta (hän ei arvostanut sadetta), ja Ville-kissa kurkisteli koko matkan uteliaasti viereiseen kantokoppaan.

Laatikko on ihan tyhmä. Täällä ei voi poukkoilla ympäriinsä ilman että vesikuppi kaatuu naamalle.
Tuossa se nyt toheltaa. Kaikki on uutta, kaikki on jännittävää, kaikella voi leikkiä. Äiti haluaisi tietysti dokumentoida asianmukaisesti kaiken, mitä pikkukissa tekee, mutta käytännössä syntyy vain nukkukuvia, koska hereillä oleva kisu ei pysy paikallaan edes niin kauaa että kamera ehtisi räpsähtää. Se hyökkää tyynyn kimppuun, hoksaa samassa jotain jännempää (äidin säären) ja syöksyy toisaalle. On menossa syömään, näkee kuitenkin matkalla leluhiiren ja käy kimppuun. Aamuherätyksenkin äiti saa jo kello viideltä, kun pikkupoika kömpii kainaloon ja ryhtyy pusuttelemaan.

Nukkuisinko vai riehuisinko vielä vähän?

Ville on reipas, virkku ja leikkisä, varsinainen täystuho, sekä ilon että kauhistuksen aihe henkilökunnalle, joka ei ole koskaan palvellut pientä kissanpentua täysipäiväisesti. Mikään ei pelota; "turvahuonekin" on olemassa lähinnä vanhemman kissan turvaksi. Viimeksi mainittu on sentään jo lakannut välttelemästä tulokkaan tuoksua. Syliin ei kuitenkaan voi vielä tulla, koska äiti haisee morsolle. Kun minimorso onnistuu livahtamaan eteiseen, painelee matami häntä pörhöllään sängyn alle.

Hiekkalaatikon käyttö me on jo hoksattu. Syöminen on ollut energiankulutukseen nähden vähän huonoa, mutta eiköhän se siitä kun matkastressi laantuu. Ja matkastressiähän meillä riittää, edessä on nimittäin mukulan ihka ensimmäinen eläinlääkärireissu.

Miksi kukaan hyysäisi morsoa kun minäkin olen täällä?

Tässä vielä sisarukset (ylhäältä alas): Pikku-Karvinen, Ville ja Abraham. Viimeksi mainittu muuttaa elokuussa meidän naapuriin, joten kuulumisia seurannee.


2 kommenttia:

  1. Abraham ja Pikku-Karvinen olivat tänään pienellä ajelulla yhdessä. Kuljetuskopassa oli ilmeisesti ihan mukavaa kaksin. Siellä ne vain istuivat hiljaa ja killittivät.

    VastaaPoista
  2. Kahdestaan on vähemmän pelottavaa.

    VastaaPoista