Murkinoiden vertailua, osa 1

Kissavauva nukahti viimein juostuaan vajaan tunnin rallia pihalla, niin että äidille jää aikaa kirjoittaa astetta analyyttisempää blogia. Karppauskissakokeiluun liittyen: koska teollisesta kissanruoasta mariseminen ei koskaan menetä hohtoaan, ajattelin kirjata ylös satunnaisia havaintoja erinäisistä kokeilemistani eväistä. Tässä kommentit muutaman teollisen ruoan vastaanotosta meidän kissoilla. Saa ja pitääkin kommentoida ja vinkata ja jakaa omia kokemuksia!


Aikuisen kissan dieettiruoat

Royal Canin Light -kuivamuona
Mannan perusrehu ennen projektin alkua. Upposi hyvin, mutta jossain vaiheessa alkoi häiritä pakkauksen puutteellinen selostus ravintosisällöstä. Firma myös toteaa Zooplussan esittelyssään aika kapitalistiselta kalskahtaen, että kissa ei kyllästy raksuihin eikä ruokamerkkiä tarvitse koskaanikinä vaihtaa. Just just.

Flatazor Crocktail Sterilise/Light -kuivamuona
Uuden eläinkaupan mukava täti myi mulle pienen pussin tätä. Oli Mannan mielestä liiankin hyvää, niin että kissa tuppasi muuttumaan tyranniksi aina ruoka-aikaan. Tuoteselosteessa ikävä kyllä sama ongelma kuin edellisessä. Mannalta on sitä paitsi toistaiseksi hyllytetty raksut kokonaan hiilareiden vähentämiseksi; ei näistä siis enempää.

Royal Canin Ultra Light -märkäruoka
Ennen Mannan herkkua, nykyään ei jostain syystä maistu, nuolee pelkän kastikkeen. Maistuu ennemminkin Villelle, mistä johtuen tarjoan tätä tällä hetkellä vain päivisin kun kissat ovat erillään. Koska dieettimuona on niin hyvää. Tai sitten kaikki ruoka on parempaa toisen kissan kupista.




Markettien aarteita

Latzin annospussit
Jippii, mössöä! Ostin pennulle Junior-sorttia, kun se oli siellä emolassa sitä kuulemma syönyt, ja kun matamikin oli muutaman päivän ajan protestipaastonnut, hoksasin että Latzin penturuoka on ainoa mikä kelpaa molemmille. Ajattelin, että syökööt sitten sitä kun ei palleroakaan voi loputtomiin nälässä pitää, ja hommasin aikuisten versiota samasta murkinasta. Hävettävän pieni lihapitoisuus siinä tietysti on. Tällä hetkellä syödään kompromissiratkaisuna Portan Mössöksi keitetty broileri -makua tämän kanssa sekaisin.


Perfect Fit
Kohtuullisen kelvollinen markettiruoka, mutta ei kelpaa, kummallekaan. Ville natustaa penturuokaa pitkin hampain jos ei muuta anneta, Manna jättää steriloidun kissan sapuskan kokonaan lautaselle. Meillä on myös Perfect Fitin penturaksuja, jotka Ville syö sitten kun märkäruokaa ei ole enää. Mannalle ne maistuisivat, mutta äiti on ilkeä eikä anna.






Penturuoat


Bozita Kitten -märkäruoka
Firma mainostaa, että näissä on lihaa 93%. Hinnasta päätellen suurin osa tästä on jotain teurasjätettä (vaikka penturuoalla kilohintaa onkin melkein tuplasti aikuisten ruokaan verrattuna), mutta ihan hyvää se ilmeisesti on kun tuo lapsukainen sitä mielellään syö. Äidin nenään vain ei tuoksu kamalan maittavalta. Plussaa kätevistä, kierrätettävistä tetrapakkauksista, jotka säilyy hyvin jääkaapissa. Ruotsissa vaan on kaikki paremmin.


Animonda Carny Kitten
Tilattiin kokeeksi tuota naudanliha ja kalkkunansydän -sorttia vähän, ja voi nyyh, nyt sitä ei ole Zooplussan varastoissa, ja se on sentään ollut kakaran ehdoton suosikki tähän mennessä! Siinä on lihaa ja sisäelimiä eikä viljaa ollenkaan, eikä hintakaan päätä huimaa. Pikkuorava hotkii tätä menemään kuin viimeistä päivää, niin ettei matami ehdi kuin käydä nuolemassa apeana kupin.






Jatkoa seuraa.

Matolääkkeitä ja muuta kivaa

Hyvinhän sitä kissanpentua kasvattaessa ehtii blogia päivittää, vai mitä? Tänään luvassa yhdellä kädellä kissan korvien välistä taiteiltuja kuulumisia sekä yleistä sähläystä ja hiukan hifistelyä.


Tänään madotettiin karvanaamat ensimmäistä kertaa tässä taloudessa. Olen vältellyt koko asiaa suunnilleen niin pitkään kuin mahdollista, koska kissan lääkitseminen kuulemma on tuskaa ja siitä koituu vain palkeenkieliä ranteisiin ja hirvittävä sotku (ja sittenkin kissa sylkee lääkkeen lopulta ulos), eikä me ison kissan kanssa ole mitään tabletin ottamista koskaan yritettykään. Kauhuskenaarioista huolimatta operaatio sujui ilman suurempaa dramatiikkaa Varamuonatyypin pidellessä kutakin kissaa vuorollaan käpälistä kiinni. Villen kanssa olikin jo harjoiteltu suun ronkkimista, niin ettei se oikein osannut edes aavistaa pahaa, kun Mirrix-ruisku ensimmäisen kerran iskettiin suuhun. Jutun juju selkisi sille kuitenkin pian, minkä seurauksena merkittävä osa tahnasta päätyi äidin makuuhuoneen seinään. Noin puolitoistakiloiseksi Ville kyllä pisti aika pontevasti vastaan, mutta lopun kaiken vaadittava annos lääkettä saatiin alas äänekkään protestin saattelemana.

Olin suorastaan yllättynyt siitä, miten helposti koko proseduuri hoitui - kauhutarinoita kun on tosiaan liikkeellä. Tahnamuotoinen lääke tuntuu kuitenkin menevän kohtalaisen vähällä vaivalla, koska sitä ei ole niin helppo sylkeä pois kuin tablettia. Ehkä me pienen kuivaharjoittelun jälkeen saadaan ne pilleritkin menemään!

Manna on tällä erää niin stressaantunut äkillisestä elämänmuutoksesta, ettei sen kanssa oikein viitsisi tapella. Niin ollen pyydettiin lekurireissun yhteydessä rouvalle Profender, paikallisvaleluliuos. Paksun turkin kanssa oli hiukan säätämistä, mutta saatiinhan me lopulta iholle saakka se lääke, eikä tehnyt edes kipeää. Hiukkasen piti kuitenkin sähähtää pikkukissalle, kun se kehveli meinasi hotkia palkintomakkaran, jolle matamin hienona ladyna kuului nyrpistää nenäänsä ennen kuin ottaisi lahjan silkasta kohteliaisuudesta vastaan.

Muutoin täällä edetään verkalleen (madellen) kohti molemminpuolista hyväksyntää.  Muutama päivä meni, ennen kuin pystyttiin nukkumaan samassa huoneessa, sopivalla etäisyydellä toisesta tietenkin, ja nyt onnistuu jo ruokakuppien synkronoitu vaihtaminenkin. Manna on kyllä hyväksynyt pikkukissan välttämättömäksi pahaksi - mutta lähelle sen ei tarvitse tulla, eikä sen kanssa ainakaan leikitä. Villellä puolestaan on suuria vaikeuksia käsittää näitä ehtoja.

1.8.

2.8.

Ville: Krooh...
Manna: Äitii, onko mun ihan pakko?

Mutta tuolla toisella on ehdottomasti paremmat sapuskat kuin mulla!

Näyttää sitä paitsi siltä, että Manna on humauttanut pikkuveljen kaulaan pienen haavankin - mutta pentu ei vain tunnu tajuavan. Mitäpä siinä jää äidin osaksi muuta kuin toppuutella minkä ehtii ja sivellä jälkeenpäin jodia haavoihin.

Saattaa se tietysti olla pelkästään yltiötoiveikkaan äidin mielikuvitustakin, mutta tuntuu että yleisen murinan, ärinän ja sähinän määrä on viime päivinä vähentynyt, ja vanha matamikin tuntuu sietävän pennun riehumista päivä päivältä enemmän. Siihen saakka ei kai auta kuin keksiä pennulle muuta tekemistä, ettei se saa taas ympäri korvia.

Ja sitten se hifistelyosuus.

Jossain öisessä innostuksenpuuskassa tilailin netistä astetta parempilaatuisia kissanruokia (tällä hetkellä molemmat kissat vetää Latzin annospusseja, koska eivät suostu syömään mitään muuta, ellei se ole juuri toisen kissan kupissa). Syystä tai toisesta en ikinä saanut lähetyksen seurantakoodia, niin että viimeiset pari viikkoa on eletty jännityksessä sen suhteen, mitä sieltä tupsahtaa ja milloin. Tänään eväät kuitenkin kiikutettiin kotiovelle. Nyt meillä on sen verran runsaasti ruokaa, ettei tarvitse hetkeen turvautua markettimössöihin. Toivottavasti.

Zooplussan paketista kuoriutui muun kivan lisäksi Bird-lelukeppi. Sen lisäksi, että vehje miellyttää äidin esteettistä silmää, se jäljittelee linnun lentoa niin mallikkaasti, että mataminkin oli pakko ryömiä sängyn alta töllistelemään, vaikkei sitä yleensä saa liikautettua millään muulla kuin laserilla. Ja ainakin meidän kersan se saa heittämään volttia.

Nyt alkaakin olla taas kiire hillitsemään orastavaa kissatappelua. Niin, ja lopuksi:


c 34agc8U 9PZ7<AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAASUUUUUU
T. kyberkissa Ville

We are not amused!

Terveisiä hullujenhuoneelta. Täällä on jo parin päivän ajan kuulunut ovien takaa kolketta ja jotain ihme vikinää, niin että Manna-matami ei ole voinut muuta kuin kaikin tavoin osoittaa pöyristymistään, kun ovet hänen henkilökohtaisiin huoneisiinsa on teljetty kuonon edestä. Lopulta äiti suvaitsi esitellä mokoman hälyn aiheen talon valtiattarellekin: morsohan se siinä. Se istui kuljetusboksissa ja miukui, typerä kakara. Eilen illalla laatikko sitten tuotiin keskelle olohuonetta ja hirvitys päästettiin irti Mannan reviirillä. Oli siinä kyllä kestämistä sen pari tuntia kun pikkupeto ravasi ympäri kämppää ja yritti kaikesta päättäen sabotoida koko kissarouvan elinalueen asuinkelvottomaksi. Sitten äiti kaikeksi onneksi pisti sen taas lukkojen taakse, mokoman hullun. Harmillista kyllä, varsin mukiinmenevä tonnikalatarjoilu lakkasi sen myötä. Palvelu täällä on kyllä niin tuntematon käsite, että jos matami osaisi käyttää tietokonetta niin kohta seisoisi pataljoona kuluttaja-asiamiehiä oven takana.

Eikä se morso edes osaa muuta kuin juosta eestaas kuin koira pupun perässä.

Onneksi tuo menninkäinen on jo sentään oppinut, kuka tässä talossa määrää hiekkalaatikon paikan, niin ettei tarvitse ihan koko ajan päin naamaa sähistä. Sellainen ei ole ollenkaan soveliasta Mannan kaltaiselle arvokkaalle ladylle. Tuossa se taas juoksee. Haluaa muka jotain pusuja. Hyi olkoon.

Villen mielestä uusi isosisko on tietysti vänkä. Niin ovat tosin useimmat muutkin asiat. Paitsi tietysti kuljetuslaatikko, bussi ja se hassu palvelija, joka tökki neuloja niskaan. Se oli aika epävänkää. Mutta eteisessä juokseminen on Tosivänkää. Varamuonatyyppikin on Tositosivänkä. Ja Lasertyyppi, joka käy täällä aina välillä, se vasta vänkä onkin. Oikein SuperHyperMegaVänkä.

Lasertyypin sylissä on kaikista paras nukkua.

Lekuri oli sanonut äidille, että kissojen totuttaminen toisiinsa vaatii töitä, koska leikatut narttukissat ovat luonnostaan konservatiiveja. Minähän tiesin jo entuudestaan, että kunnianarvoisa kuningatar Viktoria suhtautuu Villen kaltaisiin nuorisorakkareihin vähintäänkin näreästi, ja siihen nähden meillä menee kerrassaan mainiosti. Ville on tosiaan omaksunut alistuvan asenteen vanhempaan kissaan, niin että kaksikon voi jo päästää samaan huoneeseen pelkäämättä että Manna vyöryy pikkuisen päälle. Joskus pikkukissalta kuitenkin vielä pääsee unohtumaan vallitseva maailmanjärjestys - silloin arvoisan rouvaskissan pitää hieman korottaa ääntään. Kun tällaista sattuu, kuskataan naskali hetkiseksi jäähylle miettimään. Sillä välin äiti syöttää Mannalle hyvitykseksi tonnikalaa sormin.