Murkinoiden vertailua, osa 1

Kissavauva nukahti viimein juostuaan vajaan tunnin rallia pihalla, niin että äidille jää aikaa kirjoittaa astetta analyyttisempää blogia. Karppauskissakokeiluun liittyen: koska teollisesta kissanruoasta mariseminen ei koskaan menetä hohtoaan, ajattelin kirjata ylös satunnaisia havaintoja erinäisistä kokeilemistani eväistä. Tässä kommentit muutaman teollisen ruoan vastaanotosta meidän kissoilla. Saa ja pitääkin kommentoida ja vinkata ja jakaa omia kokemuksia!


Aikuisen kissan dieettiruoat

Royal Canin Light -kuivamuona
Mannan perusrehu ennen projektin alkua. Upposi hyvin, mutta jossain vaiheessa alkoi häiritä pakkauksen puutteellinen selostus ravintosisällöstä. Firma myös toteaa Zooplussan esittelyssään aika kapitalistiselta kalskahtaen, että kissa ei kyllästy raksuihin eikä ruokamerkkiä tarvitse koskaanikinä vaihtaa. Just just.

Flatazor Crocktail Sterilise/Light -kuivamuona
Uuden eläinkaupan mukava täti myi mulle pienen pussin tätä. Oli Mannan mielestä liiankin hyvää, niin että kissa tuppasi muuttumaan tyranniksi aina ruoka-aikaan. Tuoteselosteessa ikävä kyllä sama ongelma kuin edellisessä. Mannalta on sitä paitsi toistaiseksi hyllytetty raksut kokonaan hiilareiden vähentämiseksi; ei näistä siis enempää.

Royal Canin Ultra Light -märkäruoka
Ennen Mannan herkkua, nykyään ei jostain syystä maistu, nuolee pelkän kastikkeen. Maistuu ennemminkin Villelle, mistä johtuen tarjoan tätä tällä hetkellä vain päivisin kun kissat ovat erillään. Koska dieettimuona on niin hyvää. Tai sitten kaikki ruoka on parempaa toisen kissan kupista.




Markettien aarteita

Latzin annospussit
Jippii, mössöä! Ostin pennulle Junior-sorttia, kun se oli siellä emolassa sitä kuulemma syönyt, ja kun matamikin oli muutaman päivän ajan protestipaastonnut, hoksasin että Latzin penturuoka on ainoa mikä kelpaa molemmille. Ajattelin, että syökööt sitten sitä kun ei palleroakaan voi loputtomiin nälässä pitää, ja hommasin aikuisten versiota samasta murkinasta. Hävettävän pieni lihapitoisuus siinä tietysti on. Tällä hetkellä syödään kompromissiratkaisuna Portan Mössöksi keitetty broileri -makua tämän kanssa sekaisin.


Perfect Fit
Kohtuullisen kelvollinen markettiruoka, mutta ei kelpaa, kummallekaan. Ville natustaa penturuokaa pitkin hampain jos ei muuta anneta, Manna jättää steriloidun kissan sapuskan kokonaan lautaselle. Meillä on myös Perfect Fitin penturaksuja, jotka Ville syö sitten kun märkäruokaa ei ole enää. Mannalle ne maistuisivat, mutta äiti on ilkeä eikä anna.






Penturuoat


Bozita Kitten -märkäruoka
Firma mainostaa, että näissä on lihaa 93%. Hinnasta päätellen suurin osa tästä on jotain teurasjätettä (vaikka penturuoalla kilohintaa onkin melkein tuplasti aikuisten ruokaan verrattuna), mutta ihan hyvää se ilmeisesti on kun tuo lapsukainen sitä mielellään syö. Äidin nenään vain ei tuoksu kamalan maittavalta. Plussaa kätevistä, kierrätettävistä tetrapakkauksista, jotka säilyy hyvin jääkaapissa. Ruotsissa vaan on kaikki paremmin.


Animonda Carny Kitten
Tilattiin kokeeksi tuota naudanliha ja kalkkunansydän -sorttia vähän, ja voi nyyh, nyt sitä ei ole Zooplussan varastoissa, ja se on sentään ollut kakaran ehdoton suosikki tähän mennessä! Siinä on lihaa ja sisäelimiä eikä viljaa ollenkaan, eikä hintakaan päätä huimaa. Pikkuorava hotkii tätä menemään kuin viimeistä päivää, niin ettei matami ehdi kuin käydä nuolemassa apeana kupin.






Jatkoa seuraa.